lauantai 9. kesäkuuta 2012

Depression: when everything you laugh at is miserable and you can't seem to stop.


Ahdistaa niin paljon että kädet tärisee.Tosi heveröinen olo. Vihaan tälläsiä jotka vaa tulee yhtäkkiä, jättää niin voimattomaks ja alkaa jostain todella pienestä asiasta.

Mä olin katsomassa Mötleyy torstaina ja tuntu siltä ettei kukaa oikeen halunnu mua seuraansa, kukaan ei soittanu et hei tuutko meidän kans jne. Kukaa ei oo ees muutenkaa soitellu vähään aikaan, ketään ei kiinnosta.

Miten mä oon päästän tän tilanteen näin huonoksi? Miksi mä oon eristäny itseni niin täydellisesti muista ihmisistä? Miksen vaa sillo alussa voinu mennä kaverien kans millon mihinkäkin vaikka se olisikin ollut vaikeeta ja erityisesti että miksi mä en oo koskaan puhunu kenellekää mitää siitä et mä en jaksa ja mulla on paha olla?

En ois ikinä arvannu että parin vuoden päästä olisin vielä enemmän väsyny tähän kaikkeen, väsyny elämiseen. Nyt se on vielä vaikeempaa nyt kun pitäis tehdä suuria päätöksiä omasta elämästään.Lisäks ketää ei kiinnosta tää, kukaan ei lue tätä saati sitte välitä niin paljoa että kommentoisi. Kaiken tän lisäks tuntuu et oon vaan itsekäs huomiohuora kun kirjoittele tällasta. Musta vaan tuntuu niin pahalta koko ajan, ahdistaa kauheesti ja tunnen oloni niin yksinäiseksi vaikka mulla on mielestäni kavereita tarpeeks. Musta vaa tuntuu ettei nekää välitä eikä huomaa mitää.Tokihan se osoittaa vaan sen, että osaan peitää kaikki negatiiviset tunteeni vaan niin hyvin, siivota johonkin maton alle ja hymyillä vakuuttavasti, mutta toivoisin silti, että joku huomaisi että täällä päässä ei kaikki ole hyvin.

Kaiken tän huonon oman tunnon selittää se, että mua kiusattiin koulussa melkeinpä kokonaiset 9 vuotta, eikä kukaan puuttunut siihen vaikka kerroin monta kertaa aikuisille. Kiusaaminen ei koskaan ollu fyysistä, mutta henkinen on jotain paljon pahempaa. Nyt mietittynä ottaisin mieluummin turpaan kun kuuntelisin niitä haukkuja paikassa jossa mun on pakko olla.

Luulin että oon selvinny tästä kaikesta, koska pari vuotta sen jälkee meni ihan hyvin, mutta totuus on tällä hetkellä joku aivan toinen.

"We all carry these things 
inside that no one else can see
they hold us down like anchors 
they drown us out at sea"



Muuten Mötleyssä oli kivaa, kerron siitä sit joskus myöhemmin.

"The dying is easy. It's just the living I don't think I can get through."
-Nikki Sixx 

1 kommentti:

  1. Voi sinä kuule.:( Oon tosi huono sanomaan yhtään mitään mutta sen mä nyt osaan sanoa, että kyllä mua kiinnostaa jos mun rakkaalla Mimmalla on noin paha olo:( Oon huono näyttämään sitä, mutta välitän susta lujaa! Pärjäile<3

    VastaaPoista

Kommentoi ja tule ja katso mitä vastaan sinulle. :)